Kallioon kiilaaminen soveltuu käytännössä noin 300–400 millimetrin kerroksiin kerrallaan, ja syvemmät louhinnat toteutetaan poraamalla ja kiilaamalla useassa peräkkäisessä kerroksessa. Esimerkiksi metrin syvyinen louhinta vaatii kolmesta neljään erillistä kiilauskertaa. Menetelmä sopii erityisesti ahtaisiin, rakennettuihin ympäristöihin, joissa räjäyttäminen ei ole mahdollista tai toivottavaa. Tässä artikkelissa käymme läpi kiilauksen käytännön syvyysrajoitukset, erot räjäytyslouhintaan sekä tilanteet, joissa kiilaus on selvästi parempi valinta.
Mihin syvyyteen kallioon kiilaaminen käytännössä yltää?
Kallioon kiilaaminen yltää käytännössä noin 300–400 millimetrin syvyyteen yhdellä kiilauskierroksella. Tämä tarkoittaa, että syvemmät louhinnat toteutetaan kerroksittain: yksi metrin syvyinen louhinta edellyttää kolmesta neljään erillistä poraus- ja kiilauskertaa. Kiilausmenetelmä ei siis ole yhdellä kertaa ulottuva syvyyslouhintamenetelmä, vaan se etenee asteittain.
Käytännössä tämä vaikuttaa suoraan työmäärään ja kustannuksiin. Mitä syvemmälle louhitaan, sitä useampi kerros tarvitaan, ja jokainen kerros vaatii uuden porauksen sekä kiilauksen. Siksi laajat mutta matalat louhinnat, joiden syvyys on alle 0,5 metriä, ovat huomattavasti nopeampia ja edullisempia kuin pienet mutta syvät, kaivomaiset kohteet.
Porausreikien halkaisija kiilauksessa on 45 millimetriä, ja reikäväli on tyypillisesti 200–500 millimetriä riippuen kallion laadusta ja louhinnan tarkkuusvaatimuksista. Kallion kovuus ja ehjyys vaikuttavat suoraan siihen, kuinka tiheässä ruudussa poraus on tehtävä: pehmeä tai rikkonainen kivilaatu vaatii tiheämmän porausvälin kuin kova ja yhtenäinen kallio. Tämä heijastuu sekä työn kestoon että kokonaishintaan, sillä kiilauksen hinta määräytyy pääosin käytetyn ajan perusteella.
Haluatko selvittää, sopiiko kallion kiilaaminen juuri sinun kohteesi syvyys- ja olosuhdevaatimuksiin? Tutustu palveluumme tarkemmin.
Miten kiilaaminen eroaa perinteisestä räjäytyslouhinnasta?
Kallion kiilaaminen ja perinteinen räjäytyslouhinta eroavat toisistaan sekä tekniikan, lupavaatimusten että ympäristövaikutusten osalta. Kiilaaminen perustuu mekaaniseen voimaan, jossa hydraulinen kiilalaite murtaa kallion hallitusti sisältä päin, kun taas räjäytyslouhinta hyödyntää räjähteiden vapauttamaa energiaa kallion rikkomiseen.
Lupamenettelyssä ero on merkittävä. Räjäytyslouhinta edellyttää ennakkosuunnittelua, räjäytyssuunnitelman laadintaa, turvallisuus- ja pelastussuunnitelmaa sekä ilmoituksia aluehallintovirastolle, hätäkeskukselle ja paikalliselle kunnalle. Kiilaaminen ei vaadi mitään näistä: erillisiä katselmuksia, räjäytysmattoja tai viranomaisilmoitusmenettelyä ei tarvita, mikä tekee siitä hallinnollisesti huomattavasti kevyemmän vaihtoehdon.
Käytännön työmenetelmissä eroa on myös nopeudessa ja joustavuudessa. Räjäytyslouhinta soveltuu hyvin suuriin avolouhintakohteisiin, joissa voidaan räjäyttää suuria massoja kerralla. Kiilaaminen etenee kerroksittain ja on hitaampaa pinta-alaa kohti laskettuna, mutta se mahdollistaa erittäin tarkan ja hallitun lopputuloksen myös ahtaissa tai herkissä ympäristöissä. Laitteistona käytetään esimerkiksi Darda C12 -hydraulikiilaa, jonka käyttövoima on 16 ampeerin kolmivaihevirta.
Milloin kiilaaminen on parempi vaihtoehto kuin räjäyttäminen?
Kiilaaminen on parempi vaihtoehto kuin räjäyttäminen silloin, kun kohde sijaitsee rakennusten välittömässä läheisyydessä, tiheästi asutulla alueella tai ympäristössä on tärinäherkkää laitteistoa tai rakenteita. Näissä tilanteissa räjäytyslouhinta saattaa aiheuttaa hallitsematonta tärinää, melua tai sirpaleita, joita ei voida hyväksyä.
Kiilaus on erityisen suosittu valinta seuraavissa tyypillisissä tilanteissa:
- Yksittäisten lohkareiden tai pienten kallioalueiden poistaminen pihoilta, pelloilta tai rakennusten vierestä
- Omakotitalojen perustuslouhinta, kun naapurirakennukset ovat lähellä
- Vesi-, viemäri- tai sähkölinjojen kaivannot ahtaissa tai rakennetuissa ympäristöissä
- Kohteet, joissa viranomaismenettely halutaan pitää mahdollisimman kevyenä
- Tarkkuutta vaativat louhinnat, joissa räjäytyksen hallitsemattomuus olisi riski
Myös kustannusnäkökulma puoltaa kiilauksen valintaa pienissä ja erityistä tarkkuutta vaativissa kohteissa. Kun räjäytyslouhintaan liittyvät suunnittelu-, lupa- ja turvallisuuskustannukset jäävät pois, kiilaus voi olla kokonaistaloudellisesti edullisempi ratkaisu, vaikka tuntiveloitteinen työ eteneekin hitaammin kuin räjäyttäminen. Maanrakennusliikkeille kiilaus tarjoaa joustavan alihankintatyökalun tilanteisiin, joissa kaivuutyön edeltävä louhintavaihe on toteutettava hallitusti ja ilman häiriöitä ympäristölle.
Mitä rajoituksia kalliokiilauksella on syvissä kohteissa?
Kalliokiilauksen merkittävin rajoitus syvissä kohteissa on menetelmän kerroksittainen eteneminen: jokainen kiilauskierros ulottuu vain 300–400 millimetrin syvyyteen, joten syvä louhinta moninkertaistaa tarvittavien työkierrosten määrän. Tämä tekee syvistä, pinta-alaltaan pienistä kohteista hitaita ja suhteellisesti kalliita.
Syvissä kohteissa korostuvat myös seuraavat käytännön rajoitukset:
- Porausmäärä kasvaa merkittävästi. Jokainen kerros vaatii uuden porauksen, ja syvässä kohteessa kokonaisporausmetrit voivat nousta huomattaviksi. Kallion laatu vaikuttaa suoraan siihen, kuinka tiheässä reikiä tarvitaan.
- Työn kesto pitenee. Koska kiilauksen hinta on pääosin tuntiveloitteinen, syvät kaivomaiset kohteet ovat huomattavasti kalliimpia kuin vastaavan pinta-alan matalat louhinnat.
- Ahtaus vaikuttaa laitteiston käytettävyyteen. Hydraulinen kiilalaite vaatii tilaa toimiakseen tehokkaasti. Hyvin ahtaissa syvänteissä laitteiston sijoittelu voi asettaa käytännön rajoituksia.
- Sähkönsaanti on varmistettava. Kiilalaite toimii 16 ampeerin kolmivaihevirralla. Jos kohteessa ei ole sähköä saatavilla, tarvitaan aggregaatti, mikä on lisättävä työn kokonaissuunnitteluun.
Vertailun vuoksi: laaja, alle puolen metrin syvyinen louhinta on kiilausmenetelmällä nopea ja kustannustehokas, koska koko pinta-ala voidaan käsitellä yhdellä tai kahdella kerroksella. Syvä, kaivomaisesti etenevä louhinta taas on kiilauksen haastavin sovelluskohde, ja tällaisissa tilanteissa on syytä harkita, onko jokin muu menetelmä kokonaistaloudellisesti järkevämpi.
Miten kalliokiilauksen tärinä vaikuttaa lähirakenteisiin?
Kalliokiilaus ei aiheuta minkäänlaista tärinää ympäristöön. Tämä on yksi menetelmän keskeisimmistä eduista verrattuna räjäytyslouhintaan tai jopa poravasaralla tehtävään piikkaukseen. Koska kallio murtuu hydraulisen puristusvoiman avulla hallitusti ja hitaasti, tärinäaaltoja ei synny lainkaan.
Käytännössä tämä tarkoittaa, että kiilauksen vaikutukset lähirakenteisiin ovat olemattomat. Räjäytyslouhinnassa tärinä voi välittyä maankamaraan ja rakenteisiin jopa kymmenien metrien päähän, ja herkkien rakenteiden tai laitteiden läheisyydessä tärinämittarit on asennettava ennen töiden aloittamista. Kiilauksessa tätä vaihetta ei tarvita, koska tärinäriskiä ei ole.
Tämä ominaisuus tekee kiilauksen erityisen arvokkaaksi seuraavissa tilanteissa:
- Vanhojen tai herkästi vaurioituvien rakennusten vieressä tehtävät louhinnat
- Kohteet, joiden läheisyydessä on tärinäherkkää laitteistoa, kuten palvelinkeskuksia tai tarkkuuskoneita
- Historialliset rakennukset tai suojellut rakenteet, joissa tärinän riski on ehdottomasti minimoitava
- Tiheästi asutut alueet, joissa naapurit ovat fyysisesti lähellä
Tärinättömyys on myös syy siihen, miksi kiilaus ei vaadi erillisiä viranomaisilmoituksia tai turvallisuussuunnitelmia samalla tavoin kuin räjäytyslouhinta. Menetelmä on ympäristön kannalta huomattavasti rauhallisempi vaihtoehto, ja se mahdollistaa louhintatöiden tekemisen myös kohteissa, joissa räjäyttäminen olisi käytännössä mahdotonta.
Jos sinulla on louhintakohde, jossa tärinä, melu tai lupamenettelyt asettavat rajoituksia, kalliokiilaus voi olla juuri oikea ratkaisu. Ota yhteyttä ja kerro kohteestasi, niin arvioidaan yhdessä sopivin louhintamenetelmä.